Seura

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Olet osautunut Stereotyyppisen Historian Seura ry:n sivuille. Täältä löydät tietoa itse seurasta ja sen toiminnasta, sekä meitä kiinnostavista historian ilmiöistä yleensä.

Seuramme on kiinnostunut sekä historian pienistä sattumuksista että itse suuremmasta, epäkoherentista kokonaisuudesta jonka maailman tähänastiset tapahtumat muodostavat. Arvostamme erityisesti cembalomusiikkia, vinksahtaneita ideoita ja pönkkähameita. Emme ole kiinnostuneita vakavamielisestä, kuivuuttaan rahisevasta historiasta, vaan keskitymme ihmiskunnan höperöintiin kautta aikain. SHS:n kiinnostuksenkohteista voit lukea mm. täältä.

Tavoitteemme on auttaa muitakin löytämään historian hulvattomuus viinin ja ruuan, hyvän seuran ja periodivaatteiden avulla. SHS järjestää vuosittain pönkkähamepippaloita vaihtuvalla aikakausiteemalla. Pyrimmekin pois puritanistisesta pingotuksesta, kohti avomielisempää ja anakronistisempaa historiankäsitystä. Tietoa tulevista ja menneistä tapahtumista löydät täältä.

Seura on avoin kaikille historiallisesta hassuttelusta kiinnostuneille.

Jos sinulla on kysymyksiä tai kommentteja seurasta, historiasta, elämästä ja universumista yleensä, vastaamme osoitteessa SHSposti@gmail.com. Olemme myös Facebookissa.


Sisällysluettelo

Valittu artikkeli: Margaret Cavendish

(1623-1673 Tyttönimeltään Margaret Lucas, myöhemmin Newcastlen herttuatar) Erinomaisen kiintoisa ja eksentrinen englantilainen kirjailija, filosofi ja tiedenainen, jolla oli mielipide lähes joka asiaan. Joutui nuorena maanpakoon rojalististen lojaliteettiensa vuoksi. Myöhemmin kirjoitti teoksen Blazing World, jota pidetään yhtenä ensimmäisistä tieteisromaaneista.

Huoleton lapsuus, huolekas nuoruus

Margaret Lucas syntyi Colchesterissä suhteelliseen varakkaan säätyläisperheen kahdeksantena lapsena. Kotoa saatu koulutus ei ollut järin perustavanlaatuinen, mutta suuren perheen lämmin ilmapiiri oli omiaan synnyttämään Margaretissa suuren oppimisen ja varsinkin luomisen halun. Hänen lapsuudentuotantonsa käsittää 16 nidettä tekstiä (hän itse kutsui näitä tuotoksia "vauvakirjoiksi"). Tuleva Newcastlen herttuatar ei ollut järin sosiaalista sorttia; hän pohdiskeli asioita omassa rauhassaan, mieluiten pitkien kävelyiden aikana.

Perheidylli särkyi kuitenkin isä Thomas Lucasin kuolemaan, ja vähän myöhemmin koko maata ravisuttaneeseen konfliktiin, jonka aikana kuningas Kaarle I:n korvasi Oliver Cromwellin puritanistinen hallituskausi, ja joka ajoi tulevan kuningas Kaarle II:n maanpakoon Ranskaan. Samanlaiselle maanpakoturneelle lähti mukaan myös Margaret Lucas, joka oli vähän ennemmin saanut paikan kuningatar Henrietta Marian hovineitinä.

Hovielämä Ranskassa ei varmastikaan ollut siitä rankimmasta päästä - ainakaan kotimaan epävakaisiin oloihin verrattuna. Margaret Lucas oli kuitenkin ensimmäistä kertaa erossa perheestään, ja joutui täten pärjäämään yksin etiketin kiemuraisessa maailmassa. Omaelämäkerrallisessa tekstissä A True Relation of my Birth, Breeding, and Life hän muistelee oleensa nuorempana erittäin ujo; rempseässä barokkihovissa moinen käytös aiheutti ihmetystä ja pilkkaakin.

Yleisnerokas avioliitto

Elämä hovinaisena päättyi vuonna 1645, varsin perinteisestä syystä. Lucas oli tavannut Ranskassa englantilaisen markiisi William Cavendishin (kuvassa), ja pari meni pian naimisiin suuresta ikäerosta huolimatta. 30 vuotta morsiantaan vanhempi Cavendish oli todellinen renessanssimies (hän toimi mm. tulevan kuningas Kaarle II:n kotiopettajana, mutta myös arkkitehtinä, näytelmäkirjailijana ja poliitikkona). Monitaitoiset aviokumppanit tukivat toistensa älyllistä kehitystä, mikä mahdollisti varsinkin Margaretin myöhemmän nousun kansakunnan tietoisuuteen.

Avioliiton ensimmäiset vuodet kuluivat vielä maanpaossa, ensin Rankassa ja myöhemmin Antwerpenissä. Maattoman aatelisen elämä ei ollut kovinkaan hohdokasta; Margaretille tämä aika kuitenkin merkitsi uutteraa opiskelua sekä miehensä että lankonsa opastuksella. Varsin kattavaan opetussuunnitelmaan kuului mm. filosofiaa, kirjallisuutta ja luonnontieteitä, sekä erinäisiä kemiallisia kokeita ja merivirtojen ja muiden luonnonilmiöiden ihmettelyä. Pariisissa Cavendishit myös alkoivat pitää kirjallista salonkia, jonka vieraisiin kuuluivat mm. Williamin matemaatikkoveli Charles Cavendish sekä filosofi Thomas Hobbes. Margaret Cavendish ei ujon temperamenttinsa - eikä ehkä myöskään sukupuolensa - vuoksi ottanut railakkaasti osaa miesten keskusteluihin, mutta käytti kaikkea kuulemaansa tarkasti hyödyksi myöhemmissä kirjoituksissaan.

Toiveistaan huolimatta herttuapari ei saanut lapsia. Kun Margaret Cavendish kuoli äkisti vain 50-vuotiaana, järjesti kahdeksankymppinen herttua hänelle näyttävät hautajaiset. Herttuattaren haudan löytää Westminster Abbeystä.

Kirjallinen tuotanto

1650-luvulla Margaret Cavendish keskitti ensin kaikki energiansa miehensä sukutilan takaisinsaamiseen, tai ainakin sen myynnistä hyötymiseen taloudellisesti; tätä varten hän matkusti Englantiin lankonsa Charlesin kanssa. Rojalistien kurssi oli kuitenkin vielä alamaissa, ja Cavendish joutui tunnustamaan tappionsa.

Kirjallisesti tämä aika oli kuitenkin Margaretille onnekas: ehkä lievittääkseen talousasioista johtuvaa huolta, ja miestään kohtaan tuntemaa ikävää, hän kirjoitti ensimmäisen julkaisunsa Poems and Fancies, joka julkaistiin vuonna 1653. Cavendishin runous käsittelee sekä klassisia aiheita (rakkaus, kuolema, metsästys), sekä enemmän ajalleen tyypillisiä ajatusrakennelmia (luonnonfilosofia, atomistinen materialismi).

Vaikka 1600-luku ei ollut naispuolisille kirjailijoille suosiollinen, ei Cavendish pystynyt lopettamaan kirjoittamista: kirjeissään hän avoimesti tunnustaa luomistyönsä olevan ainakin osaksi maineen ja kunnian tavoittelua. Kunnianhimoinen nainen oli vähintään moraalisesti arveluttava olento, olihan heikomman astian paikka kotona hoitamassa vaimon ja äidin velvollisuuksia kaikessa hiljaisuudessa sillä aikaa kun miehet melskasivat maailmalla. Herttuattaremme viittasi kintaalla moisille aatteille, ja jatkoi kirjailijanuraansa, tuottaen mm. lisää runoja, luonnonfilosofisia teoksia, sekä parisenkymmentä näytelmää.

Eksentrisiä esityksiä

Aatelistolla on aina ollut enemmän mahdollisuuksia käyttäytyä persoonallisesti kuin muilla yhteiskuntaluokilla. Margaret Cavendish selkeästi otti asemastaan kaiken irti. Englantiin palattuaan hänet pian opittiin tuntemaan sekä epätavallisesta kirjallisesta kutsumuksestaan että erikoisesta vaatetuksestaan. Hän suunnitteli asunsa itse, seuraten sen vähempää aikalaistensa esimerkkiä kuin hyvää makuakaan. Omien sanojensa mukaan hän ei halunnut jäljitellä ketään, eikä halunnut omaa tyyliään jäljiteltävän.

Grammountin kreivi kertoo (herttuattarelle vähemmän myötämielisissä) muistelmissaan, kuinka hän kerran kadulla näki "paholaismaisen näyn" - naisen, jolla oli päällään "ainakin kuusikymmentä kyynärää harsoa ja hopeakangasta, ja päässään jonkinlainen pyramidi, jossa oli satojatuhansia koristepalluroita." Nainen oli tietenkin Margaret Cavendish.

Myös Cavendishin kirjallinen tuotanto jakoi mielipiteitä; aikana, jolloin omalla nimellään kirjoittavia ja muutenkin julkisuudessa viihtyviä naispuolisia kirjailijoita oli varsin vähän, kritiikin terä oli helpoin tähdätä kirjoittajan sukupuolta kohtaan. Herttuattaren anteeksipyytelemätön erikoisuus ärsytti aikalaisia. Hän kulki omia polkujaan niin filosofian, muodin kuin oikeinkirjoituksenkin saralla. Aatelisarvonsa turvin Cavendish pystyi jatkamaan mittavaa ajattelijan- ja kirjailijanuraansa, eikä antanut pilkkanimien hidastaa menoaan (herttuatar tunnettiin jo omana aikanaan vähemmän mairittelevalla lisänimellä "Mad Madge"). Yhtenä herttuattaren merkittävimmistä saavutuksista voidaan pitää hänen vierailuaan Lontoon Royal Societyssä vuonna 1667. Visiitti oli aikansa suuri mediatapahtuma, ja syystäkin: Royal Society oli tähän asti ollut täysin naisilta kiellettyä aluetta.

Henkilökohtaiset työkalut