Seura

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Olet osautunut Stereotyyppisen Historian Seura ry:n sivuille. Täältä löydät tietoa itse seurasta ja sen toiminnasta, sekä meitä kiinnostavista historian ilmiöistä yleensä.

Seuramme on kiinnostunut sekä historian pienistä sattumuksista että itse suuremmasta, epäkoherentista kokonaisuudesta jonka maailman tähänastiset tapahtumat muodostavat. Arvostamme erityisesti cembalomusiikkia, vinksahtaneita ideoita ja pönkkähameita. Emme ole kiinnostuneita vakavamielisestä, kuivuuttaan rahisevasta historiasta, vaan keskitymme ihmiskunnan höperöintiin kautta aikain. SHS:n kiinnostuksenkohteista voit lukea mm. täältä.

Tavoitteemme on auttaa muitakin löytämään historian hulvattomuus viinin ja ruuan, hyvän seuran ja periodivaatteiden avulla. SHS järjestää vuosittain pönkkähamepippaloita vaihtuvalla aikakausiteemalla. Pyrimmekin pois puritanistisesta pingotuksesta, kohti avomielisempää ja anakronistisempaa historiankäsitystä. Tietoa tulevista ja menneistä tapahtumista löydät täältä.

Seura on avoin kaikille historiallisesta hassuttelusta kiinnostuneille.

Jos sinulla on kysymyksiä tai kommentteja seurasta, historiasta, elämästä ja universumista yleensä, vastaamme osoitteessa SHSposti@gmail.com. Olemme myös Facebookissa.


Sisällysluettelo

Valittu artikkeli: Pompadourin markiisitar

(1721–1764) Alkuperäiseltä nimeltään Jeanne Antoinette Poisson.

Yksi Ranskan kuningas Ludvig XV:n rakastajattarista ja muutenkin hyvin monipuolinen nainen. Markiisitar de Pompadour mm. perusti hyvin menestyneen (ja vieläkin toiminnassa olevan) posliinitehtaan, rahoitti useita sotia sekä tietenkin piti kuningasta pauloissaan parin vuosikymmenen ajan 1700-luvun puolivälissä. Vastoin yleistä mielikuvaa Pompadour ei kuitenkaan ollut ruumiillisten ilojen ylipapitar (tämän estivät kivuliaat gynekologiset vaivat) - vaan hän piti pintansa lähinnä säkenöivän älynsä ja loistavien valtapeliensä ansiosta.

Kuinka rakastajattareksi opitaan

Jeanne Antoinette Poisson syntyi verrattain vaatimattomiin olosuhteisiin; hänen isänsä joutui maanpakoon rahasotkujen vuoksi, ja Jeanne vietti suuren osan lapsuuttaan nunnaluostarissa. Äiti Madeleine kuitenkin huomasi tyttärensä monilahjakkuuden, haetutti tämän kotiin ja palkkasi tälle opettajia, jotka koulivat tytöstä taitavan muusikon, näyttelijän ja tanssijan. Näin Jeannette omasi sekä hyvän, nunnien iskostaman peruskoulutuksen, sekä alansa huippujen hänelle antaman laajan taiteellisen paletin.

Vuonna 1741, Jeanne Antoinetten ollessa yhdeksäntoista, hänet naitettiin miehelle jota oli paiskattu nimellä Charles-Guillaume Le Normant d'Étiolles. Avioliitosta syntyi kaksi lasta, ja se oli näennäisen onnellinen - ainakin Charles-Guillaume jumaloi nukenkasvoista vaimoaan. Aviovaimon velvollisuuksien toimittamisen lomassa Jeanne perusti oman kirjallisen salongin, joka pian kokosi puoleensa aikansa älymystöjulkkiksia kuten filosofi Voltairen. Näin madame d'Étiolles alkoi saada mainetta, eikä kulunut kauaakaan kun hänen nimensä kantautui itse kuninkaan korviin. Helmikuussa 1745 Jeanne Antoinette onnistui saamaan kutsun Versailles'hin, jossa tapasi Ludvig XV:n kasvotusten - ja nähtävästi hurmasi tämän hetimiten. Kuukauden sisällä tämä määrätietoinen nainen oli hankkinut itselleen asunnon hovista.

Tämän jälkeen asiat lähtivät rullaamaan omalla painollaan. Jeanne Antoinette ja hänen miehensä saivat virallisen asumuseron parin kuukauden sisällä; kesäkuussa keskiluokkainen ex-madame oli kohonnut Pompadourin markiisittareksi kuninkaan ostettua hänelle kyseisen arvonimen.

Uranaisen elkeitä

Toisin kuin äkkinäisempi voisi kuvitella, ei elämä kuninkaan rakastajattarena ollut läheskään aina pelkkiä petipuuhia ja kauniissa vaatteissa kuljeskelua. Jos mieli pitäytyä monarkin mielitiettynä, piti nähdä rutkasti vaivaa - olihan ykkösrakastajattarella vastassaan kuningattaren lisäksi liuta muita jalkavaimoja. Pitkänäköisenä naisena Pompadourin markiisitar ei missään vaiheessa tuudittautunut siihen harhaluuloon että hänen pelkät ulkoiset avunsa takaisivat Ludvigin jatkuvan mielenkiinnon; päinvastoin, hän teki määrätietoisesti töitä pitääkseen kuninkaan itsellään. Toisin kuin muut hovissa roikkuvat rakastajattaret, Pompadour ei neglektoinut yhtäkään nurkkaa kuninkaan elämässä: hän seurasi monarkin mukana metsästysretkillä, heittäytyi täyttä päätä politiikkaan, ja tietenkin viihdytti Ludvigia sekä sänkykamarissa että sen ulkopuolella.

Markiisittaren tunneälystä kertoo sekin, että hän tietoisesti hankkiutui Ludvigin vaimon, kuningatar Marie Leszczyńskan lähipiiriin. Kun Jeanne-Antoinetten fysiikka alkoi reistata kahden keskenmenon jälkeen vuoden 1750 paikkeilla, hankki hän kuninkaalle hehkeämpiä neitokaisia budoaarin puolelle, samalla kun hän itse säilytti erikoisasemansa tämän sydämessä.

Politiikkaa ja posliinia

Vaikka Pompadourin on väitetty hallinneen Ranskaa petikammarin puolelta, ei tämä käsitys pidä poliittisessa mielessä paikkaansa. Markiisitar vaikutti joihinkin maalleen epäonnisiin ratkaisuihin, kuten liittoutumiseen entisen vihollisen Itävallan kanssa Preussia ja Britanniaa vastaan; tästä selkkauksesta oli seurauksena seitsenvuotinen sota jossa Ranska menetti Amerikan siirtomaansa briteille. Voidaankin sanoa että markiisittaren forte piili hänen kyvyssään hallita itse hovia, ja ennen kaikkea miellyttää Ludvig XV:ä; hän oli siis enemmän mielipide- kuin aito poliittinen vaikuttaja.

Kuninkaan viihdyttämisen lisäksi Pompadour harjoitti myös bisnestä: hän perusti posliinitehtaan, joka pian kohosi yhdeksi Euroopan arvostetuimmista. Sisustussuunnittelun ja arkkitehtuurin saralla markiisitar kunnostui myös, toimien mesenaattina erinäisille artisaaneille ja taiteilijoille.

Uran loppu

Kaikki kunnia ja kukoistus loppuu aikanaan - joillakin ennemmin kuin toisilla. Pompadourin markiisittaren oli erottava tomumajastaan vain 43:n vuoden ikäisenä tuberkuloosin asetuttua taloksi. Ludvig XV oli jo pitkään viettänyt aikaansa muiden naisten seurassa, ja totesi entisen rakastajattarensa arkun poistuttua Versaillesista vesisateessa, "La marquise n'aura pas beau temps pour son voyage" ("Markiisitar sai huonon ilman matkalleen.").

Henkilökohtaiset työkalut