Seura

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Olet osautunut Stereotyyppisen Historian Seura ry:n sivuille. Täältä löydät tietoa itse seurasta ja sen toiminnasta, sekä meitä kiinnostavista historian ilmiöistä yleensä.

Seuramme on kiinnostunut sekä historian pienistä sattumuksista että itse suuremmasta, epäkoherentista kokonaisuudesta jonka maailman tähänastiset tapahtumat muodostavat. Arvostamme erityisesti cembalomusiikkia, vinksahtaneita ideoita ja pönkkähameita. Emme ole kiinnostuneita vakavamielisestä, kuivuuttaan rahisevasta historiasta, vaan keskitymme ihmiskunnan höperöintiin kautta aikain. SHS:n kiinnostuksenkohteista voit lukea mm. täältä.

Tavoitteemme on auttaa muitakin löytämään historian hulvattomuus viinin ja ruuan, hyvän seuran ja periodivaatteiden avulla. SHS järjestää vuosittain pönkkähamepippaloita vaihtuvalla aikakausiteemalla. Pyrimmekin pois puritanistisesta pingotuksesta, kohti avomielisempää ja anakronistisempaa historiankäsitystä. Tietoa tulevista ja menneistä tapahtumista löydät täältä.

Seura on avoin kaikille historiallisesta hassuttelusta kiinnostuneille.

Jos sinulla on kysymyksiä tai kommentteja seurasta, historiasta, elämästä ja universumista yleensä, vastaamme osoitteessa SHSposti@gmail.com. Olemme myös Facebookissa.


Sisällysluettelo

Valittu artikkeli: Hildegard Bingeniläinen

(n. 1098 - 1179) (saks. Hildegard von Bingen) Keskiaikainen abbedissa, säveltäjä, kirjailija, luonnontieteilijä, mystikko, ja muutenkin etevä ihminen.

Varhaisvuodet luostarissa

Hildegard syntyi 1000-luvun ensivuosisadan loppupuolella Lounais-Saksassa. Hänen vanhempansa Hildebert ja Mecthilde olivat aatelista sukua, ja sisaruksia Hildegardille oli jo kertynyt yhdeksän kappaletta. Pikku-Hildegardin elämä kului sairastellessa - mutta hän myös alkoi nähdä uskonnollisia näkyjä, jotka ohjasivat hänen elämäänsä. Näinpä luostariura oli varsin looginen ratkaisu, ja n. kymmenvuotiaana hänet otettiin (huomattavaa maksua vastaan) Disibodenbergin benediktiiniläisluostariin avustamaan toista tunnettua näkijänaista, Jutta Sponheimilaista.

Jutan avustuksella Hildegard oppi luostarielämän perusteet, sekä tuohon aikaan naisille hyvin harvinaisen luku- ja kirjoitustaidon. Juuri tuon korkeampaa koulutusta ei ollut edes luostarilaitoksella tarjota; niinpä nunnan päivään kuului myös paljon käytännön töitä puutarhanhoidosta ompelemiseen. Jossain vaiheessa Hildegardin onnistui kuitenkin opetella myös musiikin teorian alkeet, sekä cembalon esiäiti psalttarin soittotaito. Molemmista tuli myöhemmin olemaan huomattavaa hyötyä.

Hildegard ylenee

Jutta Sponheimilaisen kuoltua vuonna 1136 Hildegard valittiin hänen tilalleen luostarin "magistraksi". Tiedossa olisi ollut myös pesti Disibodenbergin priorinnana (eli munkkiluostarin sisarlaitoksen johtajattarena) - mutta kunnianhimoisella Hildegardilla oli suurempia suunnitelmia. Hän halusi itselleen ja sisarilleen enemmän itsenäisyyttä, ja anoi abotti Kunolta siirtoa Rupertsbergiin (joka oli nimetty varhaiskeskiaikaisen pyhimys Rupert Bingeniläisen mukaan). Kun apotti vastusti Hildegardin ehdotusta, päätti magistra kääntyä suoraan arkkipiispan puoleen - ja sai tahtonsa läpi. Kunoa tämä siirto ei luonnollisestikaan miellyttänyt - mutta apotinkin oli viimein taivuttava Hildegardin ottaessa käyttöön viimeisen aseensa: nunna kaatui vuoteensa pohjalle vakavan halvauksen kourissa, eikä suostunut nousemaan ennen kuin Jumalan tahto oli saatu läpi, ja siirto Rupertsbergiin luvattu. Vuonna 1150 Hildegard muutti uuteen luostariin noin kahdenkymmenen muun nunnan kanssa; viisitoista vuotta myöhemmin hän perusti Rupertsbergin sisarluostarin Eibingeniin.

Näkyjä ja kirjoitustöitä

Hildegard oli oman kertomuksensa mukaan nähnyt näkyjä ja saanut hengellisiä käskyjä jo lapsesta saakka; kuitenkin hän oli pitkään epäileväinen päässään kaikuvaa jumalaista ääntä ja sen ohjeistuksia kohtaan. Vasta 42-vuotiaana hän alkoi kirjata näkyjään ylös; nämä kirjoitukset julkaistiin - selitysten kera - kolmena kirjana (Scivias, Liber vitae meritorum ja De operatione Dei). Hän myös kirjoitti moraliteettinäytelmän Ordo virtutum, jonka vuorosanat oli tarkoitettu laulettaviksi. Hildegard Bingeniläinen tunnetaankin nykyään lähinnä laajasta sävellystuotannostaan, ja on säilyneen kirjeenvaihtonsa ansiosta ensimmäisiä säveltäjiä, joiden elämänkulku on suhteellisen hyvin tiedossa.

Hildegardin säilyneestä sävellystuotannosta suurin osa kuuluu ns. Symphonia armoniae celestium revelationum-laulusykliin, johon hän itse teki myös tekstit. Ajan sävelopin mukaan myös Hildegardin laulut ovat monofonisia (yksiäänisiä), eli niissä on vain yksi laulumelodia ilman säestystä tai stemmoja. Hildegardin tyyliin kuuluu laulujen laaja ääniala, ja tekstin ja melodian luontevan orgaaninen suhde, joka tuohon aikaan oli varsin harvinaista. Myös melismaattisuutta esiintyy hyvin paljon.

Muun luovan työn lisäksi Hildegard oli myös kiinnostunut luonnon- ja lääketieteestä. Hänen varsinkin yrttiparannukseen keskittyvät kirjansa Physica ja Causae et Curae olivat jo aikanaan alan perusteoksia, jotka käsittelivät myös yleistä kosmoksen järjestystä ja ihmisen paikkaa luomakunnassa. Hildegardin parannusehdotukset olivat hyvin maanläheisiä, ja huomattavasti inhimillisempiä kuin muitten aikalaisten suosittelemat keinot. Hän piti mm. saunomista suuressa arvossa, ja suositteli kylpemisen oheen erinäisiä yrttihauteita parantamaan ainakin mielisairautta, kuukautiskipuja ja yletöntä himokkuutta. Aikalaistensa tapaan Hildegard kavahti ruumiillisuutta, mutta monissa teksteissään myös ylisti avioaktin iloja.

Vaikka Hildegardin koulutus oli ollut varsin rajoittunutta, ei se estänyt häntä kohoamasta varsin vaikutusvaltaiseen asemaan katolisen kirkon sisällä. Ahkeran kirjeenvaihdon lisäksi hän teki myös neljä saarnausturneeta Saksan alueella, puhuen varsinkin papiston korruptiota vastaan. Hän keksi myös vaihtoehtoisen kirjoitusjärjestelmän (kuvassa), jota hän käytti sekä kirjojen että musiikin kirjoittamiseen.

Hildegard Bingeniläinen kuoli 17. syyskuuta 1179.

Henkilökohtaiset työkalut