Seura

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Olet osautunut Stereotyyppisen Historian Seura ry:n sivuille. Täältä löydät tietoa itse seurasta ja sen toiminnasta, sekä meitä kiinnostavista historian ilmiöistä yleensä.

Seuramme on kiinnostunut sekä historian pienistä sattumuksista että itse suuremmasta, epäkoherentista kokonaisuudesta jonka maailman tähänastiset tapahtumat muodostavat. Arvostamme erityisesti cembalomusiikkia, vinksahtaneita ideoita ja pönkkähameita. Emme ole kiinnostuneita vakavamielisestä, kuivuuttaan rahisevasta historiasta, vaan keskitymme ihmiskunnan höperöintiin kautta aikain. SHS:n kiinnostuksenkohteista voit lukea mm. täältä.

Tavoitteemme on auttaa muitakin löytämään historian hulvattomuus viinin ja ruuan, hyvän seuran ja periodivaatteiden avulla. SHS järjestää vuosittain pönkkähamepippaloita vaihtuvalla aikakausiteemalla. Pyrimmekin pois puritanistisesta pingotuksesta, kohti avomielisempää ja anakronistisempaa historiankäsitystä. Tietoa tulevista ja menneistä tapahtumista löydät täältä.

Seura on avoin kaikille historiallisesta hassuttelusta kiinnostuneille.

Jos sinulla on kysymyksiä tai kommentteja seurasta, historiasta, elämästä ja universumista yleensä, vastaamme osoitteessa SHSposti@gmail.com. Olemme myös Facebookissa.


Sisällysluettelo

Valittu artikkeli: Georgiana Cavendish

(1757 – 1806) Devonshiren herttuatar, tyttönimeltään lady Georgiana Spencer. Aikansa superjulkkis, muoti-ikoni ja poliittinen vaikuttaja.

Aristokratian ilot ja kirot

Georgiana syntyi aikansa näkyvimpään englantilaiseen yhteiskuntaluokkaan. Hänen isänsä jaarli John Spencer oli perinyt valtavan summan rahaa ja suuria maa-aloja eri puolilta maailmaa. Pikkurahasta ei siis ollut puutetta, ja lordi ja lady Spencer kolmine lapsineen (kuvassa, Georgiana vasemmalla) viettivät aikaa viidessä talossaan sekä reissaten ympäri Eurooppaa. Pikku-Georgiana sai kotiopettajiensa johdolla koulutusta niin naisellisissa taidoissa (tanssimisessa ja harpunsoitossa) kuin tieteissä ja taiteissakin. Tärkeimmät oppinsa tulevaisuutta ajatellen hän kuitenkin imi vanhempiensa järjestämissä seurapiiritilaisuuksissa, joita oli runsaasti, ja joissa tuli hallita niin tiukan etiketin kiemurat kuin kepeännokkela seurustelukin.

Aristokraattiset avioliitot perustuivat harvoin pelkkään tunteeseen. Perheille oli tärkeää pönkittää omaa asemaansa ja parantaa talouttaan naimakaupoin; täten jaarli Spencerille oli suuri ilonaihe kun William Cavendish, 24-vuotias Devonshiren herttua, ilmaisi kiinnostuksensa 16-vuotiasta Georgianaa kohtaan. Vaikka varsin vakavamielinen herttua oli eittämättä hieman epäsopiva valinta ulospäinsuuntautuneelle seurapiirikaunottarelle, solmittiin avioliitto ilman sen suurempia nikotteluja kesäkuussa 1774.

Vaikka aviomiehenä herttua ei suinkaan ollut siitä karmivimmasta päästä, tuli Georgiana pian huomaamaan, että elämä Devonshiren herttuattarena sisälsi joukon varjopuolia. Jäyhästä Williamista ei ollut apua uusiin velvollisuuksiin totuttelemisessa; Cavendishien seurapiirit olivat ainakin yhtä monimutkaiset kuin Spencerien, ja uuden vaimon kuului sujauttaa itsensä niiden valtiattareksi omin avuin. Viikottaisiin tilaisuuksiin kuului mm. köyhäinavun jakaminen, hyväntahdonvierailut naapurustossa, sekä kaikkein ahdistavimpana eräänlainen avoimien ovien päivä, jolloin herttuapari joutui ottamaan vastaan jokaisen vieraan - tunnetun tai tuntemattoman - joka sattui kävelemään ovesta sisään, ja tarjoamaan tälle illallista kohteliaassa seurassaan.

Patriarkaalinen yhteiskuntajärjestelmä takasi myös aviomiehelle erivapauksia, joista vaimo puolestaan joutui koko tuttavapiirinsä hyljeksimäksi. Siispä kun kävi ilmi, että herttualla oli lapsi alempisäätyisen rakastajattarensa kanssa, ei Georgianan auttanut muu kuin niellä ylpeytensä ja adoptoida tytär perheeseensä.

Muotia ja politiikkaa

1700-luvun aviovaimon tärkein velvollisuus oli perillisten - varsinkin poikien - synnyttäminen; kun oli kyse ylimmästä yhteiskuntaluokasta, tämä funktio sai korostetun merkityksen. Täten Georgianankin odotettiin pian asettuvan aloilleen kasvavan perheensä pariin. Toisin kuitenkin kävi: yrityksistä huolimatta perhe ei vain kasvanut, ja yhtenä syynä tähän oli nuoren herttuattaren mieltymys bilettämiseen. Lontoon seurapiirikauden ollessa kuumimmillaan Georgiana hippasi illasta toiseen, esitellen viimeisiä muotiluomuksia, ja enenevässä määrin tuhlaten mittavaa omaisuuttaan pelipöydän ääressä. Uhkapelaamisesta tulikin herttuattaren elämää varjostava pakkomielle, joka oli vähällä tuhota hänen avioliittonsa.

Koska nuorilta siedetään ylilyöntejä selvästi paremmin kuin vanhemmilta, käytti Georgiana avuksi sekä asemaansa että tarkkaa silmäänsä ja alkoi pukeutua entistä näyttävämmin. Hän satsasi varsinkin hattuihin ja muihin hiuslaitteisiin, jotka rokokoon kuluessa olivat kasvaneet valtaviin mittoihin. Devonshiren herttuattaren mallia seuraten kaikki muodikkaat naiset alkoivat kasata päähänsä hedelmiä, kukkakoreja - ja entistä näyttävämpiä täiansoja. Usein leidien peruukit olivatkin niin korkeita, että iltamenoihin matkustaessaan he joutuivat istumaan vaunujen lattialla.

Pelkkä muoti-ikonin asema ei tyydyttänyt eläväistä Georgianaa. Hän alkoi kiinnostua politiikasta - ja varsinkin perheensä ja miehensä kannattaman Whig-puolueen menestyksen pönkittämisestä. Devonshiren residenssistä tulikin kuninkaanvallan kaventamista ajavan puolueen pesäpaikka, ja herttuatar osallistui kampanjointiin innokkaasti. Varsinkin tulisieluinen Charles James Fox nousi Georgianan tuella useita vallanportaita ylöspäin.

Devonshirejen vaikutuspiirissä viihtyi myös kruununperillinen, tuleva Yrjö IV, joka tunnettiin ystävien kesken nimellä Prinny. Huikentelevainen Walesin prinssi löysi Georgianasta sielunsisaren jonka kanssa juhliminen, uhkapeluu ja poliittinen keinottelu oli helppoa ja hauskaa; intiimimpää suhdetta näiden kahden välille ei sentään kehittynyt sillä nuorempana herttuatar pysytteli suurinpiirtein uskollisena aviomiehelleen - ja myöhemmin lankesi Charles Greyn pauloihin, kun taas Prinny löysi rinnalleen kahdesti eronneen, katolisen Mrs Fitzherbertin.

Teemiehen matkassa

Georgiana Cavendish teki harvoin mitään puolittain: kun hän juhli, hän juhli pitkän kaavan mukaan; kun hän pelasi, kasvatti hän mahtavat velat. Ja kun hän rakastui, teki hän senkin suurella sydämellä ja seurauksia ajattelematta. Herttuattaren rakastaja oli Whig-uraansa aloitteleva poliitikko Charles Grey, joka jahtasi Georgianaa niin kauan että naisen oli myönnyttävä avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Kun Devonshiren herttua sai kuulla vaimonsa olevan raskaana Greylle, näytti tämä mahtinsa ja lähetti Georgianan pois Englannista ja Greyn vaikutuspiiristä. Georgiana taipui miehensä tahtoon, olisihan hän muuten menettänyt oikeuden tavata avioliitossa syntyneitä lapsiaan.

Herttuatar matkusti Ranskaan parhaan ystävänsä - ja miehensä rakastajattaren - Elizabeth Fosterin kanssa. Synnyttämänsä tyttären hän joutui antamaan Greyn vanhempien huostaan, ja palasi Devonshire Houseen jatkamaan yhä holtittomammaksi käyvää uhkapelaamista.

Charles Grey hyötyi suhteesta huomattavasti Georgianaa enemmän. Sen lisäksi että hän naimattomana miehenä oli vapaa yhteiskunnan moralisoinnista, pääsi hän rakastajattarensa avulla Whig-puolueen paraatipaikalle ja solmi herttuattaren siipien suojassa monta uraansa edistävää ystävyyssuhdetta. Grey - myöhemmin jaarli Grey - nousi vuonna 1830 Britannian pääministeriksi. Nykyään hänet kuitenkin muistetaan paremmin nimeään kantavasta teestä.

Vaikka Georgiana viihtyi miesten maailmassa, onnistui hän myös ystävystymään korkeissa paikoissa keikkuvien naisten kanssa. Varsinkin Ranskan kuningatar Marie-Antoinette oli herttuattaren hyvä ystävä; Georgiana olikin syvästi järkyttynyt Ranskan vallankumouksen seuraamuksista, eikä vähäisimpänä Marie-Antoinetten verisestä lopusta giljotiinin alla.

Georgianan perintö

Devonshiren herttuatar kuoli vuonna 1806, vain 48:n vuoden ikäisenä, tuskaisesti ja korviaan myöten veloissa. Hän oli jo aikaa sitten luovuttanut johtopaikkansa muodin ja politiikan huipulla nuoremmille, eikä hänen skandaalinkäryistä suhdettansakaan enää juuri muisteltu.

Georgiana Cavendishin perilliset ovat jatkaneet hänen viitoittamallaan polulla; näistä huomattavimpia ovat Diana Spencer, sekä Georgianan ja Charles Greyn aviottoman tyttären jälkeläisille sukua oleva Yorkin herttuatar Sarah. Varsinkin Dianan ja Georgianan välillä on nähty huomattavia yhteneväisyyksiä: molemmat kokivat kolean ja levottoman lapsuuden, olivat muodin edelläkävijöitä ja aikansa superjulkkiksia, joutuivat aisankannattajiksi avioliitoissaan, sekä kuolivat ennenaikaisesti. Eroavaisuuksia löytyy myös: kaikista näkyvimpänä se, että siinä missä Devonshiren herttuatar oli yksi aikansa merkittävimmistä poliittisista junailijoista, viihtyi Walesin prinsessa enemmän hyväntekeväisyystyön parissa.

Henkilökohtaiset työkalut