Seura

SHS

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Olet osautunut Stereotyyppisen Historian Seura ry:n sivuille. Täältä löydät tietoa itse seurasta ja sen toiminnasta, sekä meitä kiinnostavista historian ilmiöistä yleensä.

Seuramme on kiinnostunut sekä historian pienistä sattumuksista että itse suuremmasta, epäkoherentista kokonaisuudesta jonka maailman tähänastiset tapahtumat muodostavat. Arvostamme erityisesti cembalomusiikkia, vinksahtaneita ideoita ja pönkkähameita. Emme ole kiinnostuneita vakavamielisestä, kuivuuttaan rahisevasta historiasta, vaan keskitymme ihmiskunnan höperöintiin kautta aikain. SHS:n kiinnostuksenkohteista voit lukea mm. täältä.

Tavoitteemme on auttaa muitakin löytämään historian hulvattomuus viinin ja ruuan, hyvän seuran ja periodivaatteiden avulla. SHS järjestää vuosittain pönkkähamepippaloita vaihtuvalla aikakausiteemalla. Pyrimmekin pois puritanistisesta pingotuksesta, kohti avomielisempää ja anakronistisempaa historiankäsitystä. Tietoa tulevista ja menneistä tapahtumista löydät täältä.

Seura on avoin kaikille historiallisesta hassuttelusta kiinnostuneille.

Jos sinulla on kysymyksiä tai kommentteja seurasta, historiasta, elämästä ja universumista yleensä, vastaamme osoitteessa SHSposti@gmail.com. Olemme myös Facebookissa.


Sisällysluettelo

Valittu artikkeli: Christine de Pisan

(1365–n.1434) Italialais-ranskalainen protofeministi, kirjailija ja filosofi, joka on tunnettu mm. kirjastaan Le Livre de la Cité des Dames (1405). de Pisan oli yksi aikansa merkittävimmistä runoilijoista, ja ensimmäinen tunnettu eurooppalainen nainen, joka elätti itsensä (ja perheensä) pelkästään kirjallisella työllään.

Onnekas elämän alku

de Pisanin elämästä tiedetään suhteellisen paljon - lähinnä sen vuoksi, että kirjailija itse jätti jälkeensä omaelämäkerrallista aineistoa. Hänen isänsä Tommaso di Benvenuto da Pizzano oli arvostettu virkamies ja astrologi Venetsiassa; hänen maineensa kiiri kanavakaupungin ulkopuolellekin, ja pian Christinen syntymän jälkeen isä-Pisan sai töitä Ranskan kuningas Kaarle V:n hovista. Tämä oli hänen tyttärelleen oikea onnenpotku, sillä Ranskassa Christine sai aikalaisekseen hyvän koulutuksen, ja vaikka ei nähtävästi muinaiskreikkaa tai latinaa osannutkaan, pääsi hän osalliseksi antiikin viisaudesta ranskaksi käännettyjen käsikirjoituksten avulla. Myöhemmin Christineä kosiskeltiin myös Englannin ja Milanon hoveihin, mutta hän päätti viettää koko elämänsä Ranskassa.

Onnenpyörä pyörähtää

Christine de Pisan naitettiin viisitoistavuotiaana hovin sihteerinä toimineelle Etienne du Castelile; parille syntyi kolme lasta. Avioliitto päättyi kuitenkin miehen kuolemaan kun Christine oli 24:n ikäinen; tähän loppui myös säännöllinen rahantulo. Myös Christinen perheen pitkäaikainen mesenaatti Kaarle V oli kuollut vuonna 1380. Lastensa ja äitinsä elättämiseksi hänen oli keksittävä sovelias ansaitsemiskeino - ja mikäpä olisi ollut koulutetulle naiselle sopivampi ala kuin kirjoittaminen. Ensin oli kuitenkin aloitettava alkeista: saavuttaakseen mahdollisimman laajan kohdeyleisön de Pisanin piti ensin opiskella laajasti maailmanhistoriaa, sekä assyrialaisten, roomalaisten, ja ranskalaisten hallitsijoiden edesottamuksia. Christinen ensimmäiset julkaistut kirjalliset työt olivat kuitenkin rakkausballadeja, jotka saavuttivat suuren suosion aikalaisten keskuudessa.

Tuotteliaan kirjailijanlahjansa ja hyvien hoviyhteyksiensä ansiosta de Pisan alkoi saada mainetta, ja hänen kirjoituksiinsa tuli entistä poliitiisempi sävy. Yksi de Pisanin uran näkyvimmistä tapahtumista oli hänen osallistumisensa julkiseen väittelyyn Jean de Meun'in Roman de la Rosen meriiteistä ja varsinkin romaanin naisrepresentaatiosta. Kirjailijattaren mielestä de Meun perusteettomasti solvasi yläluokan naisia: väittelyn jatkuessa sen fokus siirtyi Ruusuromaanin meriiteistä naisen asemaan yleensä. Näissäkin keskusteluissa de Pisan näytti kyntensä, osoittaen, että myös nainen pystyy rationaaliseen argumentointiin ja merkitykselliseen yhteiskunnalliseen toimintaan.

Tuotanto

Toisin kuin monet oppineet aikalaisensa, jotka kirjoittivat latinaksi, Christine de Pisan käytti työkielenään ranskaa. Alkuun hän kirjoitti hoviväen mieleen olevia balladeja ja lyhyempiä runoja. 1400-luvun alkuvuosina alkanut Ruusuromaanikahakka antoi hänelle mahdollisuuden siirtyä myös hovin ulkopuoliseen maailmaan, ja de Pisanin hyvin artikuloidut argumentit auttoivatkin hänet laajemman kirjallisen yleisön tietoisuuteen. Aikansa tavoista poiketen hän kirjoitti myös omaelämäkerrallista materiaalia, esim. yli 23000-rivisen runoelman La Mutacion de Fortune, jossa hän käy läpi elämänvaiheitaan.

Runoista de Pisan siirtyi proosaan. Hänen tunnetuin teoksensa Le Livre de la Cité des Dames on kattava manifesti naisten oikeuksien puolesta, kerrotaanhan siinä esim. siihenastisten merkkinaisten saavutuksista ja osoitetaaan misogyynisten stereotypioiden paikkaansapitämättömyys. de Pisan kannatti naisten kouluttamista yleisesti - ainakin niin kauan kun kyseinen nainen kuului yläluokkaan.

Neuvoja naisille ja miehille

de Pisanin kirjallinen tuotanto on laaja, ja myös hyvin monipuolinen. Naisten kaupungin ohella hän mm. kirjoitti kirjan Le Livre des trois vertus, jossa naisia opastettiin hyveelliseen elämään. de Pisan vietti viimeiset vuotensa Poissyn luostarissa, sillä elämä Pariisissa oli käynyt liian levottomaksi poliittisten hulinoiden myötä. Luostarin muurien takana hän kirjoitti mm. hyvin käytännönläheisen opaskirjan sotimisesta (jota käytettiin oppikirjana vielä monta sataa vuotta hänen kuolemansa jälkeenkin) - ja myöhemmin pamfletin, jossa surraan sisällissodan kauhuja.

Vaikka de Pisanin tarkkaa kuolinvuotta ei tiedetä, hänen viimeiseksi jäänyt teoksensa on julkaistu vuonna 1429. Ditié de Jehanne d'Arc - niminen runoelma kertoo legendaarisen tyttökenraalin tarinan, ja tähdentää naisten itsemääräämisoikeuden tärkeyttä.

Henkilökohtaiset työkalut